Heinäkuussa 1917 eduskunnan käsittelyyn tuli valtalaki. Kysymykseen Suomen korkeimman vallan järjestämisestä kulminoitui myös yhteiskunnallisten muutosten tarve. Kansa odotti paljon uudelta eduskunnalta, jonka todellinen valta ei tahtonut riittää uudistusten läpiviemiseksi.
Kun valtakysymystä eduskunnassa ratkottiin, uskottiin sen selvittävän myös sosiaaliset ongelmat kuten elintarvikepulan ja työttömyyden. Tämä vahvisti poliittista kahtiajakoa sosialisteihin ja porvareihin ja loi paineita eduskunnalle, jossa sosialidemokraatit olivat enemmistönä. Kuitenkin kaikkien puolueiden yhteisenä tavoitteena oli taata valta eduskunnalle Suomen sisäisissä asioissa.
Yksittäisissä puheenvuoroissa oli kevään kuluessa vaadittu myös laajempaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta Venäjästä. Mielipiteet jakautuivat puolueiden sisälläkin. Kenelläkään ei tuntunut olevan tarkkaa käsitystä siitä, mitä itsenäisyydellä tarkoitettiin tai mitä siltä haluttiin. Useimmille täydellinen itsenäisyys oli kaukainen haave, jota ei tässä vaiheessa pyrittykään tavoittelemaan. Työväenliike sitoi kansanvallan ja itsenäisyyden yhdeksi ja samaksi tavoitteeksi.
Valtalaki eduskunnassa
Lakiehdotus Suomen korkeimman vallan väliaikaisjärjestelyistä tuli eduskunnan käsiteltäväksi heinäkuun alussa. Venäjän väliaikainen hallitus ja Suomen senaatti olivat neuvotelleet ehdotuksesta jo useamman kuukauden. Eduskunnan valiokuntien käsittelyssä sosialidemokraatit vetosivat muuttuneisiin olosuhteisiin ja muokkasivat lakiehdotuksen kokonaan uudeksi laiksi, ns. valtalaiksi. Uudessa ehdotuksessa suuriruhtinaan valtaoikeudet siirrettiin eduskunnalle. Väliaikainen hallitus oli edellyttänyt korkeimman vallan säilymistä itsellään, joten uusi lakiesitys tarkoitti irtisanoutumista yhteistyölinjasta.
Valtalakiesityksen mukaan Suomen eduskunnalla oli valta päättää Suomen asioista, valtiopäivien kokoontumisesta ja hajottamisesta sekä vahvistaa Suomea koskevat lait pois lukien ulkopolitiikka, sotilaslainsäädäntö ja sotilashallinto. Toisin sanoen valtalain hyväksyminen ei tarkoittanut irtautumista Venäjästä, vaan ainoastaan maan sisäistä itsenäisyyttä. Ylin toimeenpanovalta annettiin lakiesityksessä eduskunnan valitsemalle senaatin talousosastolle.
Eduskunnan kolmannessa käsittelyssä 18.7. valtalaki hyväksyttiin äänin 136–55. Sekasortoinen tilanne niin kotimaassa kuin Venäjällä vaikutti siihen, että lakia kannattivat sosialidemokraattien ohella monet muutkin. Lain kannattajat katsoivat, että Suomen turva olisi kansainvälisesti hyväksytty itsenäisyys. Sosialidemokraattisen puolueen sisällä valtalaki nähtiin askeleena itsenäisyyttä kohti, mutta samalla osana luokkataistelua työväenliikkeen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kiristyvästä yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta kesällä 1917 vietettiin myös iloisia kesäjuhlia. Kuvassa kesäjuhlien yleisöä Tampereen suomalaisen yhteiskoulun pihalla.
Valtakysymys jää vaille ratkaisua
Suomen itsenäisyyskysymyksen sitominen työväenliikkeen tavoitteisiin sai kannatusta työväestössä, mutta aiheutti samalla sen, että osa porvariedustajista asettui sitä vastaan pitäen valtalakia vallankumouksellisena. Näiden edustajien myötävaikutuksella Venäjän väliaikainen hallitus päätti olla hyväksymättä valtalakia ja määräsi eduskunnan hajotettavaksi 31. heinäkuuta.
Yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien kasvu oli saanut myös työväestön kiinnostumaan maan itsenäisyydestä. Työväenliikkeen ansiosta maassa oli ensimmäistä kertaa sosialistienemmistö eduskunnassa. Valtalain avulla sosialidemokraatit tähtäsivät maan sisäisen itsenäisyyden lisäksi valtiollisen järjestysmuodon muuttamiseen hallitsijavaltaisesta kansanvaltaiseksi. Tämä olisi antanut mahdollisuuden toteuttaa SDP:ltä odotettuja yhteiskunnallisia uudistuksia. Näistä osa oli toteutunut heinäkuun puolivälissä, kun eduskunta oli hyväksynyt lait yleisestä äänioikeudesta ja kahdeksan tunnin työajasta.
Valtalain hyväksyminen puoluerajat rikkovalla selvällä enemmistöllä oli voimakas kannanotto laajan sisäisen itsenäisyyden puolesta. Laissa edellytetty kansanvaltainen järjestelmä oli kuitenkin liikaa niin Suomen porvareille kuin Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Samalla unohtui se mihin lailla pyrittiin: Suomen sisäiseen itsenäisyyteen. Valtalain kaatuminen ja eduskunnan hajottaminen johtivat maan yhä voimakkaampaan poliittiseen kahtiajakoon.
Helsingin työväen mielenosoitusmerkki kesältä 1917. Helsingissä työväki oli joukolla liikkeellä 14.7.1917 kunnallislakien ja kahdeksan tunnin työpäiväasian tullessa kolmanteen käsittelyyn eduskunnassa. Helsingin sosialidemokraattinen kunnallistoimikunta valmistutti mielenosoituspäivää varten merkkejä, joita myytiin 25 pennin hintaan vaalitaistelurahastoa varten. Lehtitietojen mukaan merkkejä myytiin tuhansittain. Mielenosoituspäivänä eduskunta hyväksyikin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait ja uuden työaikalain, mutta valtalain kaatumista ja eduskunnan hajottamista seuranneessa poliittisesti sekasortoisessa tilanteessa niiden vahvistamista jouduttiin odottamaan marraskuulle asti.